Suomen kansa on järkyttynyt eilisestä uutisesta

Pitäisikö kivinäytteet hakea Marsista Maahan vai ei, kas siinä 11 miljardin taalan kysymys.
Yhdysvaltain avaruushallinto Nasan mönkijä Perseverance – suomeksi Sisu – laskeutui Marsiin helmikuussa 2021. Nyt Nasan ja Euroopan avaruusjärjestö Esan tutkijat keskustelevat itsekriittisesti, kannattaako Sisun keräämiä Mars-kivien näytteitä hakea Maahan.
Paluulennon hinnaksi on nimittäin arvioitu huikaisevat 11 miljardia dollaria eli noin 10 miljardia euroa, kertoo Nature News. Tähän Nasalla todennäköisesti ei olisi varaa, sillä järjestön koko vuosibudjetti on 25 miljardia dollaria.
Maaliskuun loppuun mennessä Nasan ja Esan tarkoituksena onkin yrittää keksiä, voisiko paluulennon toteuttaa halvemmalla. Avaruusalan päättäjät voivat päätyä myös siihen, että tieteellisesti arvokkaat kivinäytteet jäävät kuitenkin Marsiin.
Sisu-mönkijä varustettiin jo suunnitteluvaiheesta lähtien sen varalle, että se kerää pieniä kivinäytteitä, jotka mahdollisesti käydään hakemassa punaiselta planeetalta takaisin Maahan. Toistaiseksi Sisu on kerännyt 20 kivistä porattua näytepötkylää sekä ottanut kaksi hiekkanäytettä ja yhden näytteen Marsin kaasukehästä.
Näitä näytteitä mönkijä kuljettaa mukanaan. Mönkijän lokerosta löytyy tilaa vielä 15:lle uudelle näytteelle.
Lisäksi Perseverance on koonnut kymmenen näytteen varapaketin, jonka se on jättänyt maastoon Jezero-kraatteriin Marsin 18. pohjoisella leveyspiirillä, missä se tutkii paikallista geologiaa.
Kivet palautettaisiin Maahan niiden tarkempaa analyysiä varten. Vaikka robottimönkijä kykenee selvittämään kivien koostumusta varsin huolellisesti useilla mittalaitteillaan, maanpäälliset laboratoriot pystyvät tietenkin paljon parempaan.
Tähtitieteilijöitä kiinnostaa erityisesti se ikiaikainen arvoitus, onko Marsissa koskaan ollut elämää planeetan varhaisemmassa vaiheessa. Toistaiseksi näyttöä Marsin elämästä ei ole.
Näytteiden palautuslento maksaisi tähtitieteellisen paljon, koska operaatio olisi niin monimutkainen. Ensin Marsin pinnalle laukaistaisiin robottiluotain, joka keräisi kivet talteen ja lastaisi ne kantorakettiin.
Raketti nostaisi kuormansa Marsin kiertoradalle, missä se kohtaisi erikseen Maasta laukaistun, Marsin kiertoradalle jääneen paluualuksen. Nasan osuus hankkeesta olisi laskeutuja ja kantoraketti, Esan osuus kiertoradalle jäävä paluualus, Nature News kirjoittaa.
Paluulento olisi luonnollisesti altis ongelmille, koska kokonaisuus on niin tavattoman monimutkainen, ja kaiken pitäisi toimia nappiin.
Perseverance-hankkeen hintalappu toistaiseksi on ollut The Planetary Societyn mukaan 2,7 miljardia dollaria. Mikä osuus tästä pitäisi jyvittää näytteiden keräämiselle ja käsittelylle, lienee makuasia – mutta puolisen miljardia kuulostaisi järjelliseltä suuruusluokalta.
Onhan näytteiden keruu ollut alusta alkaen merkittävä osa Sisun matkan tarkoitusta, mutta ei millään muotoa ainoa; mönkijällä on mukanaan paljon mittalaitteita.
Niinpä noin 5 prosenttia näytteiden kustannuksista on nyt jo maksettu, jos 11 miljardin dollarin paluulennon hintalappua ei saada alemmaksi.
11,5 miljardia dollaria kilolta
Jos Mars-kivien hinnaksi arvioidaan edellisten rahamäärien summa 11,5 miljardia dollaria, niiden yksikköhinnaksi voidaan laskea samaiset 11,5 miljardia dollaria per kilogramma. Kivinäytteiden kokonaismassa on nimittäin hyvinkin tarkkaan yhden kilon verran.
Massan laskeminen perustuu Nasan ilmoittamiin teknisiin tietoihin. Nasan mukaan kukin näyte on noin 13 millimetriä paksu lieriö, ja näyteluettelosta selviää pötkylöiden keskipituudeksi noin 60 mm. Yhden kivipötkön tilavuus on siten noin 8 millilitraa ja massa arviolta 22 grammaa.
Kivi- ja hiekkanäytteitä voidaan laskea olevan yhteensä 47 siinä vaiheessa, kun niitä tulevaisuudessa haettaisiin takaisin: nykyiset 22 mönkijän mukana, 15 vielä käyttämätöntä lokeroa sekä 10:n kappaleen maastoon jätetty paketti. Yhteismassaksi tulee varsin tarkasti 1,0 kilogrammaa.

Kategoriat: Uutiset